Kolme asiaa, jotka opin tulisilla hiilillä kävelystä

Kävin huhtikuun 2018 loppupuolella Lontoossa huippuvalmentaja Tony Robbinsin Unleash The Power Within-seminaarissa. Tiesin jo ilmoittautuessani, että seminaariohjelmaan kuuluu tulisilla hiilillä kävelyä. Ehdin jännittää kokemusta lähes vuoden verran, mutta en osannut todellakaan kuvitella millainen kokemus todellisuudessa oli. Prosessi oli paljon muutakin kuin itse hiilillä kävely. Valmistauduimme suoritukseen tuntikausia monenlaisten harjoitusten avulla ja opimme itsestämme sekä mielenhallinnasta todella paljon. Hiilillä kävely ei ollut seminaarin huipennus, vaan se toteutettiin jo ensimmäisenä iltana. Ensimmäisen päivän opit siis syvenivät seuraavien kolmen päivän aikana vielä huimasti.

Hiilillä kävely ei tuntunut konkreettisena suorituksena juuri miltään. Hiukan jalkojen alla tuntui kuumotusta, mutta kun olin omalta vuoroltani päässyt, olin jopa hieman hämmentynyt, että siinäkö se nyt oli. Olenkin tullut huomaamaan, että tuosta saadut opit ovat jossain paljon syvemmällä kuin yksittäisessä kokemuksessa. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että tuon hiilillä kävelyn oli tarkoitus konkretisoida sitä mieletöntä kapasiteettia, joka meissä jokaisessa on, jos vain vapautamme sen. Olen nyt viikkojen ajan kypsytellyt oppimaani ja kokemaani ja haluan jakaa sinulle kolme asiaa, jotka opin ja joista voi olla hyötyä sinullekin.

 

1. Ihminen voi vaikuttaa omaan tilaansa todella paljon.

Treenasimme ennen hiilillä kävelyä läpi sitä, miten voimme vaikuttaa omaan tilaamme (”state”). Tonyn mukaan ihminen tarvitsee sydämenlyönnin verran aikaa muuttaakseen olonsa surkeasta mahtavaksi. Minustakin se kuulosti alkuun mahdottomalta, mutta seminaarissa opin, että hyvin vaikeatkin tunnetilat tai väsymys voivat väistyä hetkessä, toimiessani sen eteen. Oman tilan muuttamista on harjoiteltava, että se muuttuu aina vain helpommaksi. Voimme löytää itsellemme avuksi esimerkiksi voimabiisejä tai muita apukeinoja huippuoloon pääsemiseksi. Itselläni toimii tällä hetkellä seminaarissa soitettujen biisien soittolista hyvänä triggerinä parempaan fiilikseen. Olen saanut itseni nousemaan väsymyksestä sängynpohjalta ja lopulta hyppinyt innosta, kuunnellessani noita biisejä. Seminaarissa aktivoimme kehoamme usein pomppimalla ja tanssimalla.

tanssi

Omaan kehoon vaikuttaminen on yksi tehokkaimmista tavoista vaikuttaa omaan tilaan. Testaa tätä: ota asento ja olemus, joka on masentuneella ja uupuneella ihmisellä. Hartiat ovat lysyssä, pää hiukan painuksissa, hengitys pinnallisempaa ja olemus kaikinpuolin hitaampi ja hiljaisempi. Millainen olotila tulee? Yritä nyt pysyä tässä olotilassa ja samalla nosta pää pystyyn, katse hiukan yläviistoon ja hymyile todella leveästi. Mitä huomaat? Aivot saavat kehon asennosta ja toiminnasta viestin, että olet iloinen ja on aikalailla mahdotonta tuntea itsensä masentuneeksi samanaikaisesti. Uskon, että hymyilemällä leveästi, vaikka ei hymyilyttäisikään, voi todella vaikuttaa mielialaansa. Millainen olisi asentosi, jos tunnet itsesi voittamattomaksi ja itsevarmaksi, että pystyt ihan mihin vain? Onko sinulla jokin liike, tuuletus tai muu ele, jonka teet onnistumisen hetkellä? Ota tuo asento, kuvittele itsesi todella onnelliseksi, olet innoissasi onnistumisestasi, ylpeä itsestäsi ja lähes pakahdut hyvään fiilikseen. Tee ”voittajaliikkeesi” ja aisti, miten tämä vaikuttaa olotilaasi.

Where focus goes, there the energy flows.
– Anthony Robbins

Mitä mieltä olet, kuinka paljon voit vaikuttaa olotilaasi vain muuttamalla huomiosi kohdetta? Mihin keskityt? Mihin kiinnität huomiotasi? Jos olosi on jotenkin kehno, et todennäköisesti suoriudu yhtä hyvin kuin jos olosi olisi loistava. Kiinnitämme huomiomme herkästi kehon tuntemuksiin ja se, mitä tunnemme vaikuttaa vahvasti siihen, miten toimimme. Jos olosi on väsynyt, se vaikuttaa todennäköisesti siihen, miten selviydyt tehtävistäsi. Jos keskityt siihen, miten vaikealta ja raskaalta tuntuu, todennäköisesti kaikki tuntuu vaikealta ja raskaalta. Kun epämukavassa olotilassa saat keskitettyä huomionsa johonkin täysin muuhun kuin omaan oloosi, todennäköisesti ainakin hetkeksi unohdat huonon fiiliksen. Parhaimmillaan se katoaa kokonaan ja saat muutettua omaa tilaasi pysyvämmin.

Me voimme vaikuttaa keskittymisessä kahteen asiaan:

  • Mihin keskitymme, mitä kuvittelemme mielessämme, esim. mihin keskitymme omassa kehossamme
  • Miten keskitymme, mihin suuntaan kuvittelemamme kuvat ”kulkevat”, kuinka voimakkaita mielen kuvat ovat, miten kirkkaina ne näkyvät, miten suurina tai pieninä

Annan sinulle esimerkin. Olet riidellyt kotona ennen töihin lähtöä ja olosi on kurja saapuessasi työpaikalle. Näet mielessäsi kohtauksia riitatilanteesta ja tunnet kehossasi riidan herättämiä tuntemuksia. Kuvat näkyvät mielessäsi suurina ja ”kuulet” äänet voimakkaina. Hetken päästä työkaveri tulee työpisteellesi ja alatte keskustelemaan mielenkiintoisesta työprojektista. Uppoudut keskusteluun ja innostut aiheesta. Näet nyt mielessäsi tähän työprojektiin liittyvät kuvat suurina ja kirkkaina. Riitaan liittyvät kuvat ovat ehkä kokonaan väistyneet tai jos ne välähtävät mielessäsi, ne ovat siirtyneet ikäänkuin kauemmaksi ja eivät vaikuta sinuun niin paljon.

Jos haluat vahvistaa innostavia mielikuvia, keskity näkemään ne mielessäsi, kirkasta niitä kuvitelmissasi ja tuo ne lähemmäksi. Keskity näkemään tekemistesi lopputulos onnistuneena, keskity tuntemaan iloa ja innostuneisuutta. Voit mielesi avulla vaikuttaa todella paljon siihen, mihin ja miten keskityt – käytä tuota mahdollisuutta hyväksesi parantaaksesi oloasi ja suoritustasi. Mieti myös sanoja, joita mielessäsi pyörität. Mitä sanoja käytä omista kokemuksistasi ja suunnitelmistasi? Käytä sanoja, jotka toimivat sinulle, motivoivat, innostavat ja luovat uskoa. Voit innostaa itseäsi puhumalla itsellesi innostavasti!

2. Aivot kaipaavat päättäväisyyttä.

Hyvätkin suunnitelmat voivat kaatua epäröintiin. Ihminen on pohjimmiltaan mukavuudenhaluinen ja jättää herkästi toimimatta, jos ei ole pakko. Viime tippaan jättäminen on hyvin monelle tuttu energiasyöppö. Vaikeiden ja ehkä pelottavienkin asioiden edessä tarvitaan päättääväisyyttä. Jos annat aivoille mahdollisuuden päästää sinut pois tilanteesta, ne todennäköisesti keksivät vaikka minkä syyn, että voit perääntyä. Mitä luulet, että jalkapohjilleni olisi hiilillä kävelyssä tapahtunut, jos olisin alkanut miettimään kesken kaiken: ”pystynkö, haluanko, osaanko…”? Päätin, että teen kävelyn. Otin treenin tosissani, pidin yllä hyvää olotilaani ja omalla vuorollani otin opit käyttööni ja suoriuduin kävelystä loistavasti. Päättäväisyys, jonka siellä koin, on auttanut minua jo näiden seminaaria seuranneiden kuuden viikon aikana. Tartun aiempaa nopeammin ikävimpiinkin juttuihin ja olen ylittänyt epäröintini useissa tilanteissa. Tonyn sanoin: ”If you can´t you MUST!” Eli jos epäilyttää uskallanko tai kehtaanko, niin antaa mennä vaan!

Omien tavoitteiden toteuttamisessa on olennaista päättää toimia joka päivä uudelleen. Onnistuminen elämäntapamuutoksessa tai bisneksen kasvattamisessa vaativat sen, että joka päivä päätämme ottaa askelia eteenpäin. Joskus voi tuntua, että epätoivo iskee ja oma tavoite on liian kaukana, mutta onneksi tarvitsee päättää toimia vain nyt eikä tarvitse edes tietää, miten lopputulokseen lopulta pääsee. Tärkeintä on, että tekee asioita tavoitteensa eteen. Missä asioissa sinä kaipaat päättäväisyyttä? Ota se onnistujan asento, tee ”voittajaliikkeesi” ja tee se, mitä täytyy tehdä. Pystyt siihen kyllä!

3. Onnistumisten huomaaminen kasvattaa itseluottamusta.

Pelot ja epävarmuudet rajoittavat toimintaamme. Omien onnistumisten aktiivinen muistelu ja huomioiminen kasvattavat itseluottamusta ja voimme voittaa pelkoja, jotka ovat rajoittaneet meitä. Tässä kohtaa on todella tärkeää muistaa, että vertaa tuloksia ja edistymistä omiin suorituksiinsa. Voit inspiroitua ja ottaa mallia muiden toiminnasta, mutta kehittymistä kannattaa mitata omaan edistymiseen verraten. Voit tsempata itseäsi aiempien onnistumisten perusteella: Kun sain lähdettyä lenkille toissapäivänä, pystyn siihen tänäänkin tai kun uskalsin ottaa sen vaikean asian puheeksi, pystyn kyllä tähänkin.

Tavoitteiden asettamisessa on tärkeää myös muistaa palkita itseään omasta edistymisestään. Palkinto voi olla näyttävä tuuletus tai jokin suurempi juttu. Voit  listata aiempia onnistumisiasi ja iloita niistä oikein kunnolla! Onnistumisten aktiivinen huomiointi kasvattaa pystyvyyden tunnetta ja itseluottamus kasvaa. Kun saat omalla päättäväisyydelläsi tehtyä jonkin tehtävän, niin juhlista sitä reilusti! Ei sillä ole väliä, vaikka homma ei olisi ollut kovin suuri. Kaiken ei tarvitse olla niin vakavaa. Laita vaikka nupit kaakkoon ja ota kunnon tanssailut kesken päivän tai reipas tuuletus ja huudahdus perään. Suhtaudu onnistumisiisi ilolla ja onnella, sinä sait sen aikaiseksi! Yes! Olet huipputyyppi!

mahtavaa

Kaikki nämä edellä maininut vaativat jatkuvaa harjoittelua. Yksi seminaari tai hiilillä kävely ei tehnyt minustakaan voittamattoman itsevarmaa ja päättäväistä. Oikeastaan tulin paremmin tietoiseksi peloistani ja epävarmuuksistani, joita voin nyt työstää hyvillä työvälineillä. Pystyn nyt myös nopeasti muuttamaan omaa tilaani, jos tunnen itseni jotenkin väsyneeksi tai alakuloiseksi. Tulokset ovat olleet nähtävissä nopeasti ja samoja menetelmiä hyödynnetään myös minun valmennuksissani. Voin luvata, että sisältäsi löytyy paljon enemmän voimavaroja kuin osaat edes kuvitella. Itse laitan nyt hyvät biisit soimaan ja järjestän itselleni bileet ihan vain, koska voin!

Kannattaako epävarmuus paljastaa?

Koetko paineita, että pitäisi antaa varma vaikutelma, vaikka sisälläsi jylläisi epävarmuus? Minä huomaan tasapainoilevani tämän kysymyksen kanssa aika ajoin. Miksi epävarmuuttaan ei voisi näyttää? Antaisiko se vaikutelman, että olen jotenkin heikoilla?

Olen elämässäni risteyskohdassa ja kohtaan epävarmuutta monilla elämän osa-alueilla. Samaan aikaan koen, että olen menossa juuri oikeaan suuntaan, vaikka paradoksaalisesti minulla ei oikein ole käsitystä, mitä se konkreettisesti elämässäni tarkoittaa. Kävin eilen jooga- ja elämäntaito-ohjaaja Kaisa Kuurneen työpajassa ja hän puhui villinaisen intuitiivisesta lähestymistavasta elämään. Nainen vaistoaa, että mikä on oikea suunta, mutta hän ei välttämättä näe kuin yhden, pari askelta eteenpäin. Tämä resonoi vahvasti, sillä juuri siltä minusta tällä hetkellä tuntuu. Elin pitkään hyvin vahvasti sen mukaan, mitä ajattelin olevan yhteiskunnallisesti oikein ja myöhemmin olen ymmärtänyt, että yritin täyttää odotuksia, joita KUVITTELIN muilla olevan minun suhteen.

askeleet eteenpäin

Viime vuosina olen alkanut tutustumaan entistä enemmän siihen, mitä minä todella haluan ja mitä minä todella toivon elämältä. Omiin toiveisiini tutustuminen on ollut haastavaa, sillä alkuun tuntui mahdottomalta tunnistaa, että mikä on oma tahtoni. Olen pienestä asti tottunut luovimaan muiden mukana. Sisarussarjan nuorimpana on pitänyt pärjätä joukon jatkona ja työelämässä tiiviisti olevien vanhempien huomio ja aika ei ole ollut itsestäänselvyys. Nyt aikuisena olen ymmärtänyt, että olen tiedostamattani opetellut sopeutumaan muiden odotuksiin ja kuvitellut, että millainen minun pitäisi olla, että kelpaisin seuraksi ja olisin helppo lapsi. Ei isoveljien seikkailuihin kovin helposti päässyt mukaan ja melkoisen usein tulin suljetuksi ulkopuolelle, ihan ymmärrettävästi. En varmasti ole ainoa, joka tunnistaa itsestään miellyttäjän ja muiden tahtoon sopeutuvan. Kun kuulostelee toisten tarpeita, tunnetiloja ja mielihaluja, jää oma sisäinen ääni jonnekin taka-alalle.

Muistan elämäni varrelta monia tilanteita, joissa olen tuntenut oloni jollain tapaa levottomaksi ja epämukavaksi. Olen myös ollut ajoittain todella väsynyt jo lapsena. Koen nyt, että muiden odotusten kuulostelu ja omien tarpeiden piilottaminen ovat syöneet omaa voimaani. Jos olisin malttanut ja uskaltanut kuunnella ja seurata itseäni niiden epämukavien olojen ilmaantuessa, olisin ohjautunut varmasti hyvin toisenlaisiin tilanteisiin. Uskon, että intuitioni on pyrkinyt hyvin usein kertomaan minulle, että jokin tilanne tai ihminen ei ole minulle hyväksi. En ole aina uskaltanut tehdä vaistoni mukaan ratkaisuja, koska olen hakenut hyväksyntää ja toivonut yhteyttä, johon ei omat tarpeensa unohtaen voi kuitenkaan päästä.

Oman jaksamisen murentuessa ja vaikeiden kokemusten toistuessa aloin lopulta miettimään, että miten voisin toimia toisin. Kun lopulta tajusin, etten halua enää muiden määrittelevän sitä, miten minun pitäisi elää ja aloin etsimään omia tarpeitani ja suuntaani, olin todella hukassa. Olen useiden vuosien ajan opetellut tunnistamaan intuitiotani ja pyrkinyt löytämään rohkeutta seurata sitä. Olen kompastellut, kun en ole vaistoani kuunnellut ja saanut niistäkin tilanteista oppia, että vaistoonsa kannattaa luottaa. Uskon, että yhdistettynä maalaisjärjen kanssa se on loistava opas elämässäni.

epävarmuus
Nykyisin käytän paljon hengitystä apunani saadakseni yhteyden itseeni, sisäiseen viisauteeni. Muutama syvä hengitys ja ehkä hetkeksi suljetut silmät, auttavat minua pääsemään yhteyteen siihen, miltä minusta tuntuu aidosti ja syvällä. Meditointi, ylipäätään omien tuntemusten ääreen pysähtyminen ja kirjoittaminen ovat olleet minun tapojani jäsentää kokemuksiani ja päästä yhteyteen itseni kanssa.

 

 

Oman intuitioni seuraaminen on tuonut minut myös tähän risteyskohtaan. Olen monilla elämän osa-alueilla uusien alkujen äärellä ja yksi niistä on oman elämäntehtäväni löytäminen. Olen aina halunnut tehdä työtä, jolla on merkitystä ihmisten elämään ja vuosien kokemus järjestö- ja lastensuojelutyöstä on ollut vahvasti tuolla alueella toimimista. Ammattijärjestäjäksi ja LCA Life Coachiksi opiskeleminen toivat uudenlaista, ratkaisukeskeisempää näkökulmaa osaamiseeni. Perustin oman yrityksen, koska halusin tehdä töitä omilla ehdoillani ja yrittäjyyteen on liittynyt monia haaveita. Olen halunnut yrittäjyyden olevan minulle koko ajan hyvin intuitiivisesti ohjautuvaa. Minulle on tärkeää tehdä jotain sellaista, joka tuntuu sydämessä todella hyvältä ja merkitykselliseltä.

Nyt tullaan vihdoin siihen kysymykseen, että kannattaako epävarmuutensa paljastaa. Olen tällä hetkellä todella epävarma, että haluanko jatkaa yrittäjyyttä sillä idealla, mikä minulla on ollut tähän asti, lopetanko koko homman vai keksinkö jotain aivan uutta. OmaTila on ollut minulle kuin lapsi, jota minulla ei ole ja samalla se on ollut myös alusta kokeilla omia siipiään ja toteuttaa omia haaveitaan. Rakastan valmentamista ja sen näkemistä, miten valmennettavalla syttyy jokin lamppu hänen saadessaan oivalluksen. Rakastan myös sitä, kun valmennettava uskaltautuu katsomaan elämäänsä rehellisesti ja ryhtyy miettimään, mitä hän voi tehdä muuttaakseen tilannetta paremmaksi. Siitä huolimatta kohtaan itsessäni jonkin epävarmuuden, kun ryhdyn miettimään sitä, että miten toimin yrittäjänä. Varmasti useat yrittäjät kohtaavat itsessään samanlaisia epävarmuuden tuntemuksia ja ajatuksia, että mitä hittoa olen tekemässä. Erityisesti yksinyrittäjänä tulee asioita pohdittua paljon itsekseen ja asiat, jotka eivät ole ongelmia, voivat alkaa näyttämään niiltä.

valo on sinussa

Onko epävarmuuden paljastaminen heikkoutta vai voisiko se kääntyä jopa voimavaraksi? Voisiko epävarmuuden kautta oppia jotain itsestään? Olen saanut kuulla olevani rohkea mm. perustettuani yrityksen ja lähdettyäni opiskelemaan itselleni täysin uutta alaa. Noissa tilanteissa minua on ajanut eteenpäin kova innostus ja palo, mutta entä jos sitä paloa ei tunnukaan omaa yritystoimintaa kohtaan. Olenko silloin väärällä polulla? Epävarmuus pitää sisällään pelkoja ja epävarmuuden voittaminen tarkoittaa omien pelkojen voittamista. Tunnistan itsessäni epäonnistumisen pelkoa ja ajatusta, että olenko riittävän hyvä. Jos antaisin kaikkeni, entä jos minusta ei sittenkään pidettäisi tai yritykseni ei menestyisi. Minulle yrittäjyys on ollut suuri haaste astua esiin minuna, itsenäni eikä muiden tarpeiden toteuttajana. Melkein jokainen blogipostaus, kurssilanseeraus tai valmennuskerta ovat minulle tavallaan itseni ylittämistä, koska nyt edustan aidosti itseäni ja omaa yritystäni. Sysään itseni kerta toisensa jälkeen epämukavuusalueelle julkaistessani jotain, vaikka samalla nautin esimerkiksi kirjoittamisesta ja valmentamisesta.

Pelot ja epävarmuudet sisältävät usein uskomuksia itsestä, jotka rajoittavat toimintaa. Uskomukseni, etten ole tarpeeksi hyvä, on saanut minut perääntymään tekemisistä useita kertoja. Toisaalta sama uskomus on saanut minut suorittamaan jotain viimeisen päälle hyvin, jotta voisin todistaa olevani hyvä. Nyt intuitioni on ohjannut minua kohtaamaan myös pelkoni ja epävarmuuteni. Olen todennut, että epävarmuuden paljastaminen voi lopulta auttaa enemmän kuin sen piilottelu. Viime kuukausina olen opetellut puhumaan epävarmuudestani, tunnustamaan jännitykseni ja sitä kautta olen saanut rohkaisua läheisiltäni. Olen myös tsempannut itseäni tekoihin, joita en olisi aiemmin uskaltanut tehdä. Olen ylittänyt itseäni pienissä ja suuremmissa asioissa. Reilu kuukausi sitten kävelin tulisilla hiilillä ja se auttoi minua ymmärtämään entistä paremmin, että mielensä voi treenata uskaltamaan hyvin monenlaisia asioita. Seuraavassa postauksessa kerron sinulle, mitä muuta tuo tulisilla hiilillä kävely minulle opetti.

Nyt sohvaperunat liikkeelle!

Olen kevättalven aikana saanut pienoisen liikuntakärpäsen pureman. En ole koskaan ollut mikään himoliikkuja tai urheilija eikä kyse ole siitä nytkään. Olen tällä hetkellä aika innoissani siitä, että jo muutaman kuukauden ajan olen liikkunut paljon aktiivisemmin kuin vuosiin ja se tuntuu hyvältä sekä mielialassani että kehossani. Itse asiassa, olen niin innoissani, että päätin haastaa ja tsempata myös muita mukaan liikkumisen lisäämiseen. Oletko mukana?

 

pomppu
Saat itse määritellä tavoitteesi!

Kaikki alkoi siitä, kun ystäväni ehdotti, että otettaisiin parin kuukauden yhteinen jumppahaaste helmikuun alusta alkaen. Valitsimme neljä lihaskuntoliikettä, joita tekisimme kolmesta neljään kertaan viikossa seuraavien kahden kuukauden ajan. Kumpikin sai määritellä, että kuinka monta toistoa liikkeitä tekee ja kuinka paljon lisää toistojen määrää viikkojen kuluessa. Päädyimme siihen, että muutamme ohjelmaa haastavammaksi muutaman viikon välein. Päätimme myös, että menemme yhdessä ulkoilemaan ja syömään, kunhan olemme saaneet parin kuukauden haasteen suoritettua.

Tämä jumppaohjelma oli minulle juuri sopiva. Liikkeiden tekemiseen ei mennyt kuin korkeintaan kymmenen minuuttia kerrallaan ja kun toinen oli tsemppaamassa, yleensä viestien välityksellä, tuli sovitut jumppamäärät tehtyäkin. Muutamia kertoja jumppailimme myös yhdessä ja tuolloin toisen tsemppi, ähinä ja puhina auttoivat itseäkin pinnistelemään. Jumppaohjelman kanssa samaan aikaan lisäsin arkiliikuntaani, aloin kävelemään enemmän, yleensä kilometrin tai kahden matkoja kerrallaan. Kun keho alkoi päästä liikkumisen makuun, innostuin kaivamaan luistimet kaapista ja kävin luistelemassa samalla nauttien raittiista ilmasta. Luistelin joka kerta juuri sen verran kuin sinä päivänä tuntui sopivalta ja yleensä luistelin enemmän kuin olin alun perin ajatellut, koska kehon lämmettyä liikkumisen fiilis vain parani.

Hyvä olo toi lisää innostusta liikkumiseen ja rohkenin kaivaa esille myös sukseni ja hiihdin noiden parin kuukauden aikana yhteensä ehkä 10 kilometriä. Se ei ole matkana paljon, mutta oli henkisesti sitäkin suurempi ponnistus ja itseni ylitys – en ollut hiihtänyt lähes kymmeneen vuoteen! Innostuin myös palaamaan hölkkälenkeille, köpötellen muutaman kilometrin matkoja kerrallaan. Kaikessa tekemisessäni on ollut tärkeää tehdä oman kunnon mukaan, hiukan itseä haastaen, mutta ei liian rasittavasti, ettei liikkumisen into lopahda. Välillä olen ulkoillut ihan vain saadakseni raitista ilmaa ja itseni liikkeelle istuttuani päivän koneella. Kehoani olen huoltanut ja hellinyt lempeillä joogatunneilla ja pilateksessa. Olen todella iloinen siitä, että pieni liikunnan lisääminen jumpatessa motivoi liikkeelle myös muuten, kehon tarpeiden mukaan.

lenkillä
Lenkillä voi joutua auringon häikäisemäksi!

Nyt siihen haasteeseen! Aiomme ystäväni kanssa vaihtaa jumppaohjelmamme huhtikuun alussa ja ajattelin, että miksipä en haastaisi mukaan muitakin. Teemme ohjelman taas kahdeksi kuukaudeksi. Sinä voit itse valita, että millä tavoin lähdet mukaan haasteeseen. Sinä voit halutessasi lähteä mukaan jumppahaasteeseemme tai valita jotain muuta itsellesi sopivaa liikuntaa, mitä lähdet toteuttamaan. Pohdi kuitenkin jokin inhimillinen viikkotavoite, johon joudut hiukan tsemppaamaan, mutta joka ei ole kuitenkaan ylivoimainen. Pienetkin, vaikka 15 minuutin liikkumiset ovat tärkeitä, jos muuten vaihtoehtona olisi olla liikkumatta. Olen melko varma, että kun saat itsesi liikkeelle, tulet ylittämään tuon 15 minuuttia useinkin. Minä uskon, että sinä pystyt siihen! Uskon siksi, koska minäkin, viime vuosien sohvaperuna onnistuin.

Ymmärrän tämän oman kokemukseni kautta ja valmentajana, että on todella tärkeää saada itselleen tukea elämänmuutoksissa ja haluan tarjota sinulle siihen mahdollisuuden. Voit halutessasi liittyä OmaTilan juuri avattuun suljettuun Elämän kauniit hetket –ryhmään Facebookissa ja jakaa siellä ajatuksiasi. Kerron itse ryhmässä omista liikkumisistani ja fiiliksistäni. Kerron siellä, millaisen jumppaohjelman huhtikuun alussa aloitan ja miten tulee muuten liikuttua. Ryhmässä jaetaan myös muita aiheita elämänmuutoksiin ja itsensä kehittämiseen liittyen. Tule saamaan tsemppiä ja tsemppailemaan muita!

Onnellisuus on läsnäoloa

Kerroin Radio Suomen haastattelussa, että uskon monien meistä painivan riittämättömyyden tunteen kanssa tavoitellessaan onnea ja onnellisuutta. Vertailemme itseämme herkästi muihin ja sosiaalinen media muokkaa käsityksiämme siitä, millaista elämän pitäisi olla. Hyvin usein nostamme itse riman todella korkealle ja vaadimme itseltämme paljon, ennen kuin sallimme itsemme olla onnellisia.

Asetamme mielessämme päämääriä, jotka liittyvät ehkä johonkin, mitä olemme jonkun muun nähneet toteuttavan tai jonka kuvittelemme olevan onnemme lähde. Etsimme usein onnea itsemme ulkopuolelta toivoen, että esimerkiksi jokin uusi tavara tai saavutus toisi meille onnen tunteen. Hyvin tavallista on myös odottaa, että joku toinen ihminen tekisi meidät onnelliseksi. Kun vain löytäisin kumppanin tai jos pomo muuttaisi käytöstään, niin olisin onnellinen. Kunhan etenen urallani, kunhan saan rahaa lisää, kunhan omistan hienomman auton…

teetä ja onnea

Valmentajana minulla ei ole tarjota sinulle mitään yksinkertaista kaavaa onnellisuuteen ja ikuiseen onneen. Tosiasia on, että olemme jokainen itse vastuussa onnellisuudestamme. On totta, ettemme voi täysin vaikuttaa kaikkeen ympärillämme ja käännellä universumin nappeja toteuttamaan kaikki toiveemme, mutta voimme hyvin paljon vaikuttaa esimerkiksi omiin uskomuksiimme ja asenteisiimme, jotka saattavat olla onnemme tiellä. Voimme hyvin paljon vaikuttaa ajatteluumme ja siihen, mihin keskitymme. Voimme vaikuttaa siihen, näemmekö onnen aiheet ympärillämme vai emme.

Olen itse kokenut elämässäni todella raskaita asioita ja välillä hämmästynytkin vaikeuksien ja surujen keskellä, miten valtava voima mielellä on. Veljeni kuoli muutama vuosi sitten ja pari päivää hänen kuolemansa jälkeen minut valtasi vahva onnen tunne siitä, että olen itse elossa ja voin elää elämääni eteenpäin. Pohdin tuolloin, että pitäisikö minun potea huonoa omaatuntoa onnestani, kun minun oletetaan olevan surun murtama. Totesin, että oma pieni onnen hetkeni ei poista sitä tosiasiaa, että olen myös todella surullinen eikä se tarkoita sitä, etteikö veljeni olisi ollut minulle äärettömän tärkeä. Minulla oli uskomus siitä, millainen surevan ihmisen pitäisi olla ja yhtäkkiä oma kokemukseni kyseenalaisti tuon uskomuksen. Annoin itselleni luvan siihen, että minun ei tarvitse märehtiä surun keskellä koko ajan, vaan saan myös nauttia elämästä juuri nyt sen verran, kuin kulloinkin jaksan ja haluan.

pienet_asiat_tuovat_onnen

Uskon, että onnellisuus syntyy pohjimmiltaan läsnäolosta tälle hetkelle. Juuri nyt voi olla tärkeää toinen ihminen ja hänen kohtaamisensa, kaunis maisema, juoksulenkki tai omien haaveiden toteuttaminen. Kun olemme murehtimatta menneitä ja huolehtimatta tulevasta, voimme aidommin kohdata ja kokea tämän hetken.  Kuinka usein onneasi himmentää huoli tulevasta? Itselläni on ainakin mestarillinen tapa mennä ajatuksissani hurjasti eteenpäin ja miettiä, esimerkiksi että onnistuukohan tämä projekti nyt sitten lopulta kuitenkaan. Olen kuitenkin opetellut olemaan liiaksi keskittymättä siihen, mitä joskus tulevaisuudessa mahdollisesti on ja keskittynyt siihen, että tässä hetkessä voin tehdä voitavani ja nauttia matkasta.

Läsnäolon ei ole tarkoitus lakaista maton alle mahdollisia huolia, vaan keventää taakkaa, jota kannat. Voimme tarjota aivoillemme muutakin ajateltavaa kuin stressi, huolet, surut ja murheet. Voimme tarjota niille kauniita asioita, kohtaamisia ja yhteydentunnetta. Sinulla on mahdollisuus muokata ajatteluasi, pienin askelin suuntaan, jossa näet enemmän hyviä vaihtoehtoja ja uskot mahdollisuuksiisi. Voit oppia olemaan onnellinen myös hankalien asioiden keskellä. Tätä kirjoittaessani näen ikkunasta, miten lumi leijailee isoina hiutaleina hitaasti alas maahan. Voisin harmitella, että kevään tulo näyttää viivästyvän, mutta olen ennemmin iloinen kauniista näystä.

OmaTilan blogi uudistuu

OmaTilan blogi on uudistunut. Blogin nimi on nyt Elämän kauniit hetket. Blogin aiheet liittyvät edelleen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja tulevaisuudessa postauksissa näkyy entistä enemmän myös työelämän teemat.

Elämän kauniit hetket1

Elämämme muodostuu sarjasta pieniä hetkiä, joissa on kaikissa löydettävissä omanlaistaan kauneutta. Elämän rujotkin hetket sisältävät kauneutta, vaikka sitä ei aina ole kovin helppo tunnistaa. Elämän kauniit asiat voivat olla mitä tahansa kasvoilla häivähtäneestä hymystä kauniisiin maisemiin. Merkityksellisyyden tunne elämässä tulee osittain siitä, että pystyy näkemään kauneutta, mielekästä merkitystä ja kasvun mahdollisuutta kaikessa, mitä tulee eteen. Usein odotamme tapahtuvaksi suuria mullistavia asioita ja kun odotuksemme eivät täyty, petymme.

Elämän kauniit hetket eivät ole mitään päälle liimattua onnellisuutta tai yltiöpositiivisuutta, vaan elämän eri sävyjen näkemistä ja niiden sallimista. Uskon, että meillä on jokaisessa päivässä aiheita kiitollisuuteen. Elän ja hengitän. Jos jalat eivät toimi, pystyn kuitenkin ajattelemaan. Jos kädet eivät jaksa tehdä työtä, pystyn näkemään. Olen kiitollinen siitä, että olen tässä ja nyt. Tähän ajatukseen liittyy muun muassa Eckhart Tollen esille nostama ajatus siitä, että ihmisellä ei ole ongelmia, mikäli hän elää täysin tässä hetkessä. Hänen mukaansa kaikki ongelmamme liittyvät menneisyyden tai tulevaisuuden murehtimiseen. Juuri tässä hetkessä, juuri tällä sekunnilla meillä on harvoin mitään todellista ongelmaa. Elämäni vaikeimpina hetkinä olen saanut uskoa ja voimaa tuosta ajatuksesta. Kun selvisin tämän sekunnin, selviän varmaankin myös tulevan minuutin.

elämän rujous

Omassa elämässäni on ollut valtavan raskas ajanjakso ja jos keskittyisin pahaan oloon, vaikeuksiin ja kaikkeen raskaaseen, olisi elämäni sävy varmasti todella synkkä. Tuskin pystyisin toimimaan ja ajattelemaan tulevaa kovinkaan valoisasti. Nyt kohtaan ongelmat ja niiden aiheuttaman kivun, mutta ymmärrän kivun myös olevan merkki siitä, että minussa on jotain, mikä voi parantua. Olen antautunut lohdutettavaksi, olen etsinyt hoitajia ja terapiaa, jotka auttavat eteenpäin. Haluan parantua, haluan toipua, haluan, että elämäni kauniit hetket saavat iloisempia sävyjä kuin kuluneen syksyn ja talven aikana. Kaikki saamani lohtu ja apu ovat auttaneet minua huomaamaan entistä paremmin sen, että se elämän kauneus on usein todella pienissä hetkissä ja asioissa. Tästä syystä myös blogi on vaihtanut nimeään. Uskon, että myös valmennusten ytimessä ovat elämästä ne kauniit hetket, joissa huomamme muutoksen siemenen ja jotka saavat meidät motivoitumaan muutokseen.

Jos kauniita hetkiä on vaikea huomata tai muistaa, ota kynää ja paperia ja ota tavaksesi kirjoittaa joka ilta vähintään yksi asia, joka oli päivässäsi kaunista. Vuoden päästä sinulla on jo hyvä kokoelma elämän kauniita hetkiä.

6 vinkkiä: Näin saat pikkuasiat hoidettua

Onko sinulla ollut koskaan tunnetta, että päätäsi  kuormittaa kaikenmoinen pikkusälä hoidettavia asioita? Työpöytä, kännykkä, kalenteri, aivot ja muistilaput täyttyvät muistutuksista, että jotain pitäisi hoitaa. Näitä juttuja tulee yleensä siirtäneeksi eteenpäin ja eteenpäin ja lopulta ne kuormittavat mieltä paljon enemmän kuin mitä näiden asioiden hoitaminen. Ainakin itselläni, kun samanaikaisesti on hoidettavana yrittäjän velvollisuuksia, opiskelut, työt ja perhe-elämä, on tällaisia pieniä mutta tärkeitä asioita muistettavana läjäpäin.

ajankäyttökuntoon

Ajankäytön suunnittelu tuo huomattavasti ryhtiä päivään. Maailma on pullollaan erilaisia tekniikoita ja sovelluksia, joilla ajankäyttöä voi suunnitella ja usein käytämmekin näiden yhdistelmiä. Pikkusälä on todennäköisesti vallannut tilaa kaikkialta, missä pyrit työtäsi ja ajankäyttöä organisoimaan. Pikkusälän hoitamisessa tuntuu olevan universaali lainalaisuus, jonka kaikki tunnistavat: sen tekemiseen menee yleensä lyhyempi aika kuin olit arvioinut.

Tässä ehdotukseni tilanteen ratkaisemiseksi.

  1. Valitse kalenteristasi päivä tai päivän puolikas, jonka pyhität pikkusälän hoitamiselle. Tämä on tärkeää, sillä yleensä todellakin vain siirrämme näitä asioita työlistamme häntäpäähän. Nyt asetetaankin nämä jutut prioriteetiksi.
  2. Kokoa kaikki pikkusälä samaan listaan. Tämä listaus toimii pohjana säläpäivän työlistalle. Olosi helpottuu jo siitä, kun saat mielessäsi pyörineet muistettavat pikkujutut ylös. Anna tälle vaiheelle tarpeen mukaan aikaa vaikka muutamakin päivä, jos et halua koota listaa yhdellä kertaa.
  3. Kirjoita työlista säläpäivääsi. Kirjoita asiat ylös tarvittavalla tarkkuudella. Toiselle voi riittää maininta, että laittaa sähköpostia henkilölle X ja toinen haluaa kirjata lyhyesti myös asiat, jotka täytyy muistaa viestissä mainita.
  4. Muista työlistassa myös tauot. Merkitse kahvipaussit ja lounas tai ehkä voit hoitaa jotain puheluita puistossa kävellen ja saat samalla ulkoilua. Kirjoita nämäkin ylös.
    lounashetki
  5. Toteuta päiväsi työlistan mukaisesti ja jätä muut hommat kerrankin odottamaan. Todennäköisesti saat yllättävän paljon aikaiseksi yllättävän lyhyessä ajassa!
  6. Ota itsellesi tavaksi toteuttaa tällainen säläpäivä ja vapautat ajatuksesi työskentelemään suurempien linjojen kanssa. Ihmisen mielessä kulkee suurinpiirtein 60 000 ajatusta päivittäin, joten on tärkeää, että saat niistä mahdollisimman suuren osan suunnattua juuri siihen, mikä on sinulle tärkeintä.

Suru on kuin valtameri

Minua on kohdannut elämässäni suuri suru. Yhtäkkiä elämän täytti syvät huokaukset, tummat ajatukset ja valtavat kyyneleet. Suru on tuntunut olevan suurempi kuin valtameri. Tiedän, että vastarannalla olisi helpompi olla, mutta olen ollut neuvoton siinä, miten pääsisin surun yli.

surun kohtaaminen

Ihmisen mieli on ihmeellinen ja kriisin kohdatessa, se alkaa etsimään keinoja selviytyä. Kriisin vaiheet suojelevat mieltä, mutta on yksilöllistä, kuinka toimimme noiden vaiheiden keskellä. Tilanteestamme ja totutuista toimintatavoista riippuen turvaudumme hyvin erityyppisiin toimintamalleihin, joista osa on meille hyödyllisempiä kuin toiset. Joskus kriisissa saatamme toimia myös hyvinvointiamme murentaen ja sekin on täysin ymmärrettävää. Toivottomuuden keskellä voi olla vaikea löytää voimavaroja kovin rakentavaan toimintaan. Kriisi voi olla onneksi myös mahdollisuus oppia tuntemaan itseään ja sen myötä voi avautua mahdollisuus toimia toisin.

Oman suruni keskellä olen opetellut siihen, että minun tehtäväni on huolehtia ensisijaisesti omasta hyvinvoinnistani. Tähän opetteluun on kuulunut se, että olen tietoisesti avannut itseäni lohdutukselle, jota ympäriltäni saan. Avautuminen on myös sitä, että uskallan myöntää itselleni rikkinäisyyteni ja surun. Lohdun vastaanottaminen vaatii sen, että myönnän haavan olemassaolon ja uskallan antaa kivun tulla näkyviin. Aiemmin selviytymiskeinoni kriiseissä on ollut peittää omat syvimmät tunteeni ja tarpeeni muista huolehtimisen ja täyteen ahdetun kalenterin alle. Nyt olen tietoisesti antanut itselleni luvan huomata ensin omat tunteeni, vastata omiin tarpeisiini ja sitten, jos voimia on, jakaa olkapäätäni muillekin.

sunrise-1016356_640

Eteeni ilmestyneen surun valtameren keskelle on avautumiseni myötä ilmestynyt hengähdyssatamia, joissa voin kiitollisena levätä. Kiitos kuuluu ennen kaikkea perheelleni, jonka parissa olen saanut olla oma itseni suruni kanssa. Olen kiitollinen myös ystävistäni, jotka ovat olleet linjojen päässä viestien ja puheluiden saavutettavissa. Tuntikausien keskustelut ovat auttaneet jäsentämään tunteita, tapahtunutta ja luoneet näkyjä tulevaan. Kiitos ystäville myös ymmärryksestä siihen, että olen tarvinnut aikaa olla hiljaa. Kiitos myös auttajille ja hoitajille, joiden kanssa olen saanut käsitellä mielen ja kehon kipuja. Kiitos kysymyksestä, että voinko luottaa kenenkään kestävän suruani ja kiitos katseesta, että tässä olen täysin hyväksytty itsenäni. Kiitos parantavasta kosketuksesta ja kiitos valtavasta voimasta, jota olen hoitojen välityksellä saanut kokea. Kiitos itselleni, että olen mahdollistanut tämän kaiken. Kaikille muillekin surevilla haluan sanoa: pyydä lohtua, antaudu lohdutukselle, anna lohdun tulla luoksesi. Rakasta itseäsi. Toivon sinulle voimia surussasi.