Kannattaako epävarmuus paljastaa?

Koetko paineita, että pitäisi antaa varma vaikutelma, vaikka sisälläsi jylläisi epävarmuus? Minä huomaan tasapainoilevani tämän kysymyksen kanssa aika ajoin. Miksi epävarmuuttaan ei voisi näyttää? Antaisiko se vaikutelman, että olen jotenkin heikoilla?

Olen elämässäni risteyskohdassa ja kohtaan epävarmuutta monilla elämän osa-alueilla. Samaan aikaan koen, että olen menossa juuri oikeaan suuntaan, vaikka paradoksaalisesti minulla ei oikein ole käsitystä, mitä se konkreettisesti elämässäni tarkoittaa. Kävin eilen jooga- ja elämäntaito-ohjaaja Kaisa Kuurneen työpajassa ja hän puhui villinaisen intuitiivisesta lähestymistavasta elämään. Nainen vaistoaa, että mikä on oikea suunta, mutta hän ei välttämättä näe kuin yhden, pari askelta eteenpäin. Tämä resonoi vahvasti, sillä juuri siltä minusta tällä hetkellä tuntuu. Elin pitkään hyvin vahvasti sen mukaan, mitä ajattelin olevan yhteiskunnallisesti oikein ja myöhemmin olen ymmärtänyt, että yritin täyttää odotuksia, joita KUVITTELIN muilla olevan minun suhteen.

askeleet eteenpäin

Viime vuosina olen alkanut tutustumaan entistä enemmän siihen, mitä minä todella haluan ja mitä minä todella toivon elämältä. Omiin toiveisiini tutustuminen on ollut haastavaa, sillä alkuun tuntui mahdottomalta tunnistaa, että mikä on oma tahtoni. Olen pienestä asti tottunut luovimaan muiden mukana. Sisarussarjan nuorimpana on pitänyt pärjätä joukon jatkona ja työelämässä tiiviisti olevien vanhempien huomio ja aika ei ole ollut itsestäänselvyys. Nyt aikuisena olen ymmärtänyt, että olen tiedostamattani opetellut sopeutumaan muiden odotuksiin ja kuvitellut, että millainen minun pitäisi olla, että kelpaisin seuraksi ja olisin helppo lapsi. Ei isoveljien seikkailuihin kovin helposti päässyt mukaan ja melkoisen usein tulin suljetuksi ulkopuolelle, ihan ymmärrettävästi. En varmasti ole ainoa, joka tunnistaa itsestään miellyttäjän ja muiden tahtoon sopeutuvan. Kun kuulostelee toisten tarpeita, tunnetiloja ja mielihaluja, jää oma sisäinen ääni jonnekin taka-alalle.

Muistan elämäni varrelta monia tilanteita, joissa olen tuntenut oloni jollain tapaa levottomaksi ja epämukavaksi. Olen myös ollut ajoittain todella väsynyt jo lapsena. Koen nyt, että muiden odotusten kuulostelu ja omien tarpeiden piilottaminen ovat syöneet omaa voimaani. Jos olisin malttanut ja uskaltanut kuunnella ja seurata itseäni niiden epämukavien olojen ilmaantuessa, olisin ohjautunut varmasti hyvin toisenlaisiin tilanteisiin. Uskon, että intuitioni on pyrkinyt hyvin usein kertomaan minulle, että jokin tilanne tai ihminen ei ole minulle hyväksi. En ole aina uskaltanut tehdä vaistoni mukaan ratkaisuja, koska olen hakenut hyväksyntää ja toivonut yhteyttä, johon ei omat tarpeensa unohtaen voi kuitenkaan päästä.

Oman jaksamisen murentuessa ja vaikeiden kokemusten toistuessa aloin lopulta miettimään, että miten voisin toimia toisin. Kun lopulta tajusin, etten halua enää muiden määrittelevän sitä, miten minun pitäisi elää ja aloin etsimään omia tarpeitani ja suuntaani, olin todella hukassa. Olen useiden vuosien ajan opetellut tunnistamaan intuitiotani ja pyrkinyt löytämään rohkeutta seurata sitä. Olen kompastellut, kun en ole vaistoani kuunnellut ja saanut niistäkin tilanteista oppia, että vaistoonsa kannattaa luottaa. Uskon, että yhdistettynä maalaisjärjen kanssa se on loistava opas elämässäni.

epävarmuus
Nykyisin käytän paljon hengitystä apunani saadakseni yhteyden itseeni, sisäiseen viisauteeni. Muutama syvä hengitys ja ehkä hetkeksi suljetut silmät, auttavat minua pääsemään yhteyteen siihen, miltä minusta tuntuu aidosti ja syvällä. Meditointi, ylipäätään omien tuntemusten ääreen pysähtyminen ja kirjoittaminen ovat olleet minun tapojani jäsentää kokemuksiani ja päästä yhteyteen itseni kanssa.

 

 

Oman intuitioni seuraaminen on tuonut minut myös tähän risteyskohtaan. Olen monilla elämän osa-alueilla uusien alkujen äärellä ja yksi niistä on oman elämäntehtäväni löytäminen. Olen aina halunnut tehdä työtä, jolla on merkitystä ihmisten elämään ja vuosien kokemus järjestö- ja lastensuojelutyöstä on ollut vahvasti tuolla alueella toimimista. Ammattijärjestäjäksi ja LCA Life Coachiksi opiskeleminen toivat uudenlaista, ratkaisukeskeisempää näkökulmaa osaamiseeni. Perustin oman yrityksen, koska halusin tehdä töitä omilla ehdoillani ja yrittäjyyteen on liittynyt monia haaveita. Olen halunnut yrittäjyyden olevan minulle koko ajan hyvin intuitiivisesti ohjautuvaa. Minulle on tärkeää tehdä jotain sellaista, joka tuntuu sydämessä todella hyvältä ja merkitykselliseltä.

Nyt tullaan vihdoin siihen kysymykseen, että kannattaako epävarmuutensa paljastaa. Olen tällä hetkellä todella epävarma, että haluanko jatkaa yrittäjyyttä sillä idealla, mikä minulla on ollut tähän asti, lopetanko koko homman vai keksinkö jotain aivan uutta. OmaTila on ollut minulle kuin lapsi, jota minulla ei ole ja samalla se on ollut myös alusta kokeilla omia siipiään ja toteuttaa omia haaveitaan. Rakastan valmentamista ja sen näkemistä, miten valmennettavalla syttyy jokin lamppu hänen saadessaan oivalluksen. Rakastan myös sitä, kun valmennettava uskaltautuu katsomaan elämäänsä rehellisesti ja ryhtyy miettimään, mitä hän voi tehdä muuttaakseen tilannetta paremmaksi. Siitä huolimatta kohtaan itsessäni jonkin epävarmuuden, kun ryhdyn miettimään sitä, että miten toimin yrittäjänä. Varmasti useat yrittäjät kohtaavat itsessään samanlaisia epävarmuuden tuntemuksia ja ajatuksia, että mitä hittoa olen tekemässä. Erityisesti yksinyrittäjänä tulee asioita pohdittua paljon itsekseen ja asiat, jotka eivät ole ongelmia, voivat alkaa näyttämään niiltä.

valo on sinussa

Onko epävarmuuden paljastaminen heikkoutta vai voisiko se kääntyä jopa voimavaraksi? Voisiko epävarmuuden kautta oppia jotain itsestään? Olen saanut kuulla olevani rohkea mm. perustettuani yrityksen ja lähdettyäni opiskelemaan itselleni täysin uutta alaa. Noissa tilanteissa minua on ajanut eteenpäin kova innostus ja palo, mutta entä jos sitä paloa ei tunnukaan omaa yritystoimintaa kohtaan. Olenko silloin väärällä polulla? Epävarmuus pitää sisällään pelkoja ja epävarmuuden voittaminen tarkoittaa omien pelkojen voittamista. Tunnistan itsessäni epäonnistumisen pelkoa ja ajatusta, että olenko riittävän hyvä. Jos antaisin kaikkeni, entä jos minusta ei sittenkään pidettäisi tai yritykseni ei menestyisi. Minulle yrittäjyys on ollut suuri haaste astua esiin minuna, itsenäni eikä muiden tarpeiden toteuttajana. Melkein jokainen blogipostaus, kurssilanseeraus tai valmennuskerta ovat minulle tavallaan itseni ylittämistä, koska nyt edustan aidosti itseäni ja omaa yritystäni. Sysään itseni kerta toisensa jälkeen epämukavuusalueelle julkaistessani jotain, vaikka samalla nautin esimerkiksi kirjoittamisesta ja valmentamisesta.

Pelot ja epävarmuudet sisältävät usein uskomuksia itsestä, jotka rajoittavat toimintaa. Uskomukseni, etten ole tarpeeksi hyvä, on saanut minut perääntymään tekemisistä useita kertoja. Toisaalta sama uskomus on saanut minut suorittamaan jotain viimeisen päälle hyvin, jotta voisin todistaa olevani hyvä. Nyt intuitioni on ohjannut minua kohtaamaan myös pelkoni ja epävarmuuteni. Olen todennut, että epävarmuuden paljastaminen voi lopulta auttaa enemmän kuin sen piilottelu. Viime kuukausina olen opetellut puhumaan epävarmuudestani, tunnustamaan jännitykseni ja sitä kautta olen saanut rohkaisua läheisiltäni. Olen myös tsempannut itseäni tekoihin, joita en olisi aiemmin uskaltanut tehdä. Olen ylittänyt itseäni pienissä ja suuremmissa asioissa. Reilu kuukausi sitten kävelin tulisilla hiilillä ja se auttoi minua ymmärtämään entistä paremmin, että mielensä voi treenata uskaltamaan hyvin monenlaisia asioita. Seuraavassa postauksessa kerron sinulle, mitä muuta tuo tulisilla hiilillä kävely minulle opetti.

2 kommenttia artikkeliin ”Kannattaako epävarmuus paljastaa?

  1. Tuo sai miettimään omia epävarmuuksia..

    Epävarmuuden paljastamisesta tuli mieleen seuraava vertaus:
    Kuvitellaan, että olet juoksulenkillä tai kävelyllä jonkun kanssa ja huomaat, että kengässä on jotain joka haittaa juoksemista.

    Sanotko toiselle ”Odota vähän, mun kengässä on jotain” ja alat tutkia mikä siellä painaa tai hiertää?

    Vai jatkatko matkaa yrittäen peitellä sitä että jokin vaivaa?

    Todennäköisesti kaveri aistii jollain tasolla, ettei kaikki ole ok ja ehkä pähkäilee jälkikäteen itsekseen, että mikähän siinä tilanteessa hiersi.

    Tuo vertaus nyt tuli mieleen. Olen sitä mieltä että epävarmuus kannattaa tunnustaa itselleen ja tapaus- ja tilannekohtaisesti paljastaa toiselle tai muille. Epävarmuuden paljastaminen vaatii rohkeutta ja joskus sen rohkeuden kerääminen vaatii aikaa tai oikean henkilön tms.

    1. Tuo toisten epämukavuuden tai epävarmuuden aistiminen on hyvä pointti. Jos kokee olonsa epävarmaksi ja yrittää sitä peitellä, vastapuoli voi sen mahdollisesti kuitenkin aistia. Jos olet yrittäjänä epävarma, voi asiakas sen jostain aistia ja se voi vaikuttaa myös siihen, tuleeko kauppoja vai ei. Ihmissuhteissa peittely voi saada aikaan vaikutelman, että toinen salailee jotain ja voi herättää epäilyjä luotettavuudesta.

      Kuinka voitaisiin rohkaista itseämme ja toisiamme avoimuuteen?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s