Nyt sohvaperunat liikkeelle!

Olen kevättalven aikana saanut pienoisen liikuntakärpäsen pureman. En ole koskaan ollut mikään himoliikkuja tai urheilija eikä kyse ole siitä nytkään. Olen tällä hetkellä aika innoissani siitä, että jo muutaman kuukauden ajan olen liikkunut paljon aktiivisemmin kuin vuosiin ja se tuntuu hyvältä sekä mielialassani että kehossani. Itse asiassa, olen niin innoissani, että päätin haastaa ja tsempata myös muita mukaan liikkumisen lisäämiseen. Oletko mukana?

 

pomppu
Saat itse määritellä tavoitteesi!

Kaikki alkoi siitä, kun ystäväni ehdotti, että otettaisiin parin kuukauden yhteinen jumppahaaste helmikuun alusta alkaen. Valitsimme neljä lihaskuntoliikettä, joita tekisimme kolmesta neljään kertaan viikossa seuraavien kahden kuukauden ajan. Kumpikin sai määritellä, että kuinka monta toistoa liikkeitä tekee ja kuinka paljon lisää toistojen määrää viikkojen kuluessa. Päädyimme siihen, että muutamme ohjelmaa haastavammaksi muutaman viikon välein. Päätimme myös, että menemme yhdessä ulkoilemaan ja syömään, kunhan olemme saaneet parin kuukauden haasteen suoritettua.

Tämä jumppaohjelma oli minulle juuri sopiva. Liikkeiden tekemiseen ei mennyt kuin korkeintaan kymmenen minuuttia kerrallaan ja kun toinen oli tsemppaamassa, yleensä viestien välityksellä, tuli sovitut jumppamäärät tehtyäkin. Muutamia kertoja jumppailimme myös yhdessä ja tuolloin toisen tsemppi, ähinä ja puhina auttoivat itseäkin pinnistelemään. Jumppaohjelman kanssa samaan aikaan lisäsin arkiliikuntaani, aloin kävelemään enemmän, yleensä kilometrin tai kahden matkoja kerrallaan. Kun keho alkoi päästä liikkumisen makuun, innostuin kaivamaan luistimet kaapista ja kävin luistelemassa samalla nauttien raittiista ilmasta. Luistelin joka kerta juuri sen verran kuin sinä päivänä tuntui sopivalta ja yleensä luistelin enemmän kuin olin alun perin ajatellut, koska kehon lämmettyä liikkumisen fiilis vain parani.

Hyvä olo toi lisää innostusta liikkumiseen ja rohkenin kaivaa esille myös sukseni ja hiihdin noiden parin kuukauden aikana yhteensä ehkä 10 kilometriä. Se ei ole matkana paljon, mutta oli henkisesti sitäkin suurempi ponnistus ja itseni ylitys – en ollut hiihtänyt lähes kymmeneen vuoteen! Innostuin myös palaamaan hölkkälenkeille, köpötellen muutaman kilometrin matkoja kerrallaan. Kaikessa tekemisessäni on ollut tärkeää tehdä oman kunnon mukaan, hiukan itseä haastaen, mutta ei liian rasittavasti, ettei liikkumisen into lopahda. Välillä olen ulkoillut ihan vain saadakseni raitista ilmaa ja itseni liikkeelle istuttuani päivän koneella. Kehoani olen huoltanut ja hellinyt lempeillä joogatunneilla ja pilateksessa. Olen todella iloinen siitä, että pieni liikunnan lisääminen jumpatessa motivoi liikkeelle myös muuten, kehon tarpeiden mukaan.

lenkillä
Lenkillä voi joutua auringon häikäisemäksi!

Nyt siihen haasteeseen! Aiomme ystäväni kanssa vaihtaa jumppaohjelmamme huhtikuun alussa ja ajattelin, että miksipä en haastaisi mukaan muitakin. Teemme ohjelman taas kahdeksi kuukaudeksi. Sinä voit itse valita, että millä tavoin lähdet mukaan haasteeseen. Sinä voit halutessasi lähteä mukaan jumppahaasteeseemme tai valita jotain muuta itsellesi sopivaa liikuntaa, mitä lähdet toteuttamaan. Pohdi kuitenkin jokin inhimillinen viikkotavoite, johon joudut hiukan tsemppaamaan, mutta joka ei ole kuitenkaan ylivoimainen. Pienetkin, vaikka 15 minuutin liikkumiset ovat tärkeitä, jos muuten vaihtoehtona olisi olla liikkumatta. Olen melko varma, että kun saat itsesi liikkeelle, tulet ylittämään tuon 15 minuuttia useinkin. Minä uskon, että sinä pystyt siihen! Uskon siksi, koska minäkin, viime vuosien sohvaperuna onnistuin.

Ymmärrän tämän oman kokemukseni kautta ja valmentajana, että on todella tärkeää saada itselleen tukea elämänmuutoksissa ja haluan tarjota sinulle siihen mahdollisuuden. Voit halutessasi liittyä OmaTilan juuri avattuun suljettuun Elämän kauniit hetket –ryhmään Facebookissa ja jakaa siellä ajatuksiasi. Kerron itse ryhmässä omista liikkumisistani ja fiiliksistäni. Kerron siellä, millaisen jumppaohjelman huhtikuun alussa aloitan ja miten tulee muuten liikuttua. Ryhmässä jaetaan myös muita aiheita elämänmuutoksiin ja itsensä kehittämiseen liittyen. Tule saamaan tsemppiä ja tsemppailemaan muita!

Onnellisuus on läsnäoloa

Kerroin Radio Suomen haastattelussa, että uskon monien meistä painivan riittämättömyyden tunteen kanssa tavoitellessaan onnea ja onnellisuutta. Vertailemme itseämme herkästi muihin ja sosiaalinen media muokkaa käsityksiämme siitä, millaista elämän pitäisi olla. Hyvin usein nostamme itse riman todella korkealle ja vaadimme itseltämme paljon, ennen kuin sallimme itsemme olla onnellisia.

Asetamme mielessämme päämääriä, jotka liittyvät ehkä johonkin, mitä olemme jonkun muun nähneet toteuttavan tai jonka kuvittelemme olevan onnemme lähde. Etsimme usein onnea itsemme ulkopuolelta toivoen, että esimerkiksi jokin uusi tavara tai saavutus toisi meille onnen tunteen. Hyvin tavallista on myös odottaa, että joku toinen ihminen tekisi meidät onnelliseksi. Kun vain löytäisin kumppanin tai jos pomo muuttaisi käytöstään, niin olisin onnellinen. Kunhan etenen urallani, kunhan saan rahaa lisää, kunhan omistan hienomman auton…

teetä ja onnea

Valmentajana minulla ei ole tarjota sinulle mitään yksinkertaista kaavaa onnellisuuteen ja ikuiseen onneen. Tosiasia on, että olemme jokainen itse vastuussa onnellisuudestamme. On totta, ettemme voi täysin vaikuttaa kaikkeen ympärillämme ja käännellä universumin nappeja toteuttamaan kaikki toiveemme, mutta voimme hyvin paljon vaikuttaa esimerkiksi omiin uskomuksiimme ja asenteisiimme, jotka saattavat olla onnemme tiellä. Voimme hyvin paljon vaikuttaa ajatteluumme ja siihen, mihin keskitymme. Voimme vaikuttaa siihen, näemmekö onnen aiheet ympärillämme vai emme.

Olen itse kokenut elämässäni todella raskaita asioita ja välillä hämmästynytkin vaikeuksien ja surujen keskellä, miten valtava voima mielellä on. Veljeni kuoli muutama vuosi sitten ja pari päivää hänen kuolemansa jälkeen minut valtasi vahva onnen tunne siitä, että olen itse elossa ja voin elää elämääni eteenpäin. Pohdin tuolloin, että pitäisikö minun potea huonoa omaatuntoa onnestani, kun minun oletetaan olevan surun murtama. Totesin, että oma pieni onnen hetkeni ei poista sitä tosiasiaa, että olen myös todella surullinen eikä se tarkoita sitä, etteikö veljeni olisi ollut minulle äärettömän tärkeä. Minulla oli uskomus siitä, millainen surevan ihmisen pitäisi olla ja yhtäkkiä oma kokemukseni kyseenalaisti tuon uskomuksen. Annoin itselleni luvan siihen, että minun ei tarvitse märehtiä surun keskellä koko ajan, vaan saan myös nauttia elämästä juuri nyt sen verran, kuin kulloinkin jaksan ja haluan.

pienet_asiat_tuovat_onnen

Uskon, että onnellisuus syntyy pohjimmiltaan läsnäolosta tälle hetkelle. Juuri nyt voi olla tärkeää toinen ihminen ja hänen kohtaamisensa, kaunis maisema, juoksulenkki tai omien haaveiden toteuttaminen. Kun olemme murehtimatta menneitä ja huolehtimatta tulevasta, voimme aidommin kohdata ja kokea tämän hetken.  Kuinka usein onneasi himmentää huoli tulevasta? Itselläni on ainakin mestarillinen tapa mennä ajatuksissani hurjasti eteenpäin ja miettiä, esimerkiksi että onnistuukohan tämä projekti nyt sitten lopulta kuitenkaan. Olen kuitenkin opetellut olemaan liiaksi keskittymättä siihen, mitä joskus tulevaisuudessa mahdollisesti on ja keskittynyt siihen, että tässä hetkessä voin tehdä voitavani ja nauttia matkasta.

Läsnäolon ei ole tarkoitus lakaista maton alle mahdollisia huolia, vaan keventää taakkaa, jota kannat. Voimme tarjota aivoillemme muutakin ajateltavaa kuin stressi, huolet, surut ja murheet. Voimme tarjota niille kauniita asioita, kohtaamisia ja yhteydentunnetta. Sinulla on mahdollisuus muokata ajatteluasi, pienin askelin suuntaan, jossa näet enemmän hyviä vaihtoehtoja ja uskot mahdollisuuksiisi. Voit oppia olemaan onnellinen myös hankalien asioiden keskellä. Tätä kirjoittaessani näen ikkunasta, miten lumi leijailee isoina hiutaleina hitaasti alas maahan. Voisin harmitella, että kevään tulo näyttää viivästyvän, mutta olen ennemmin iloinen kauniista näystä.

OmaTilan blogi uudistuu

OmaTilan blogi on uudistunut. Blogin nimi on nyt Elämän kauniit hetket. Blogin aiheet liittyvät edelleen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja tulevaisuudessa postauksissa näkyy entistä enemmän myös työelämän teemat.

Elämän kauniit hetket1

Elämämme muodostuu sarjasta pieniä hetkiä, joissa on kaikissa löydettävissä omanlaistaan kauneutta. Elämän rujotkin hetket sisältävät kauneutta, vaikka sitä ei aina ole kovin helppo tunnistaa. Elämän kauniit asiat voivat olla mitä tahansa kasvoilla häivähtäneestä hymystä kauniisiin maisemiin. Merkityksellisyyden tunne elämässä tulee osittain siitä, että pystyy näkemään kauneutta, mielekästä merkitystä ja kasvun mahdollisuutta kaikessa, mitä tulee eteen. Usein odotamme tapahtuvaksi suuria mullistavia asioita ja kun odotuksemme eivät täyty, petymme.

Elämän kauniit hetket eivät ole mitään päälle liimattua onnellisuutta tai yltiöpositiivisuutta, vaan elämän eri sävyjen näkemistä ja niiden sallimista. Uskon, että meillä on jokaisessa päivässä aiheita kiitollisuuteen. Elän ja hengitän. Jos jalat eivät toimi, pystyn kuitenkin ajattelemaan. Jos kädet eivät jaksa tehdä työtä, pystyn näkemään. Olen kiitollinen siitä, että olen tässä ja nyt. Tähän ajatukseen liittyy muun muassa Eckhart Tollen esille nostama ajatus siitä, että ihmisellä ei ole ongelmia, mikäli hän elää täysin tässä hetkessä. Hänen mukaansa kaikki ongelmamme liittyvät menneisyyden tai tulevaisuuden murehtimiseen. Juuri tässä hetkessä, juuri tällä sekunnilla meillä on harvoin mitään todellista ongelmaa. Elämäni vaikeimpina hetkinä olen saanut uskoa ja voimaa tuosta ajatuksesta. Kun selvisin tämän sekunnin, selviän varmaankin myös tulevan minuutin.

elämän rujous

Omassa elämässäni on ollut valtavan raskas ajanjakso ja jos keskittyisin pahaan oloon, vaikeuksiin ja kaikkeen raskaaseen, olisi elämäni sävy varmasti todella synkkä. Tuskin pystyisin toimimaan ja ajattelemaan tulevaa kovinkaan valoisasti. Nyt kohtaan ongelmat ja niiden aiheuttaman kivun, mutta ymmärrän kivun myös olevan merkki siitä, että minussa on jotain, mikä voi parantua. Olen antautunut lohdutettavaksi, olen etsinyt hoitajia ja terapiaa, jotka auttavat eteenpäin. Haluan parantua, haluan toipua, haluan, että elämäni kauniit hetket saavat iloisempia sävyjä kuin kuluneen syksyn ja talven aikana. Kaikki saamani lohtu ja apu ovat auttaneet minua huomaamaan entistä paremmin sen, että se elämän kauneus on usein todella pienissä hetkissä ja asioissa. Tästä syystä myös blogi on vaihtanut nimeään. Uskon, että myös valmennusten ytimessä ovat elämästä ne kauniit hetket, joissa huomamme muutoksen siemenen ja jotka saavat meidät motivoitumaan muutokseen.

Jos kauniita hetkiä on vaikea huomata tai muistaa, ota kynää ja paperia ja ota tavaksesi kirjoittaa joka ilta vähintään yksi asia, joka oli päivässäsi kaunista. Vuoden päästä sinulla on jo hyvä kokoelma elämän kauniita hetkiä.

6 vinkkiä: Näin saat pikkuasiat hoidettua

Onko sinulla ollut koskaan tunnetta, että päätäsi  kuormittaa kaikenmoinen pikkusälä hoidettavia asioita? Työpöytä, kännykkä, kalenteri, aivot ja muistilaput täyttyvät muistutuksista, että jotain pitäisi hoitaa. Näitä juttuja tulee yleensä siirtäneeksi eteenpäin ja eteenpäin ja lopulta ne kuormittavat mieltä paljon enemmän kuin mitä näiden asioiden hoitaminen. Ainakin itselläni, kun samanaikaisesti on hoidettavana yrittäjän velvollisuuksia, opiskelut, työt ja perhe-elämä, on tällaisia pieniä mutta tärkeitä asioita muistettavana läjäpäin.

ajankäyttökuntoon

Ajankäytön suunnittelu tuo huomattavasti ryhtiä päivään. Maailma on pullollaan erilaisia tekniikoita ja sovelluksia, joilla ajankäyttöä voi suunnitella ja usein käytämmekin näiden yhdistelmiä. Pikkusälä on todennäköisesti vallannut tilaa kaikkialta, missä pyrit työtäsi ja ajankäyttöä organisoimaan. Pikkusälän hoitamisessa tuntuu olevan universaali lainalaisuus, jonka kaikki tunnistavat: sen tekemiseen menee yleensä lyhyempi aika kuin olit arvioinut.

Tässä ehdotukseni tilanteen ratkaisemiseksi.

  1. Valitse kalenteristasi päivä tai päivän puolikas, jonka pyhität pikkusälän hoitamiselle. Tämä on tärkeää, sillä yleensä todellakin vain siirrämme näitä asioita työlistamme häntäpäähän. Nyt asetetaankin nämä jutut prioriteetiksi.
  2. Kokoa kaikki pikkusälä samaan listaan. Tämä listaus toimii pohjana säläpäivän työlistalle. Olosi helpottuu jo siitä, kun saat mielessäsi pyörineet muistettavat pikkujutut ylös. Anna tälle vaiheelle tarpeen mukaan aikaa vaikka muutamakin päivä, jos et halua koota listaa yhdellä kertaa.
  3. Kirjoita työlista säläpäivääsi. Kirjoita asiat ylös tarvittavalla tarkkuudella. Toiselle voi riittää maininta, että laittaa sähköpostia henkilölle X ja toinen haluaa kirjata lyhyesti myös asiat, jotka täytyy muistaa viestissä mainita.
  4. Muista työlistassa myös tauot. Merkitse kahvipaussit ja lounas tai ehkä voit hoitaa jotain puheluita puistossa kävellen ja saat samalla ulkoilua. Kirjoita nämäkin ylös.
    lounashetki
  5. Toteuta päiväsi työlistan mukaisesti ja jätä muut hommat kerrankin odottamaan. Todennäköisesti saat yllättävän paljon aikaiseksi yllättävän lyhyessä ajassa!
  6. Ota itsellesi tavaksi toteuttaa tällainen säläpäivä ja vapautat ajatuksesi työskentelemään suurempien linjojen kanssa. Ihmisen mielessä kulkee suurinpiirtein 60 000 ajatusta päivittäin, joten on tärkeää, että saat niistä mahdollisimman suuren osan suunnattua juuri siihen, mikä on sinulle tärkeintä.

Suru on kuin valtameri

Minua on kohdannut elämässäni suuri suru. Yhtäkkiä elämän täytti syvät huokaukset, tummat ajatukset ja valtavat kyyneleet. Suru on tuntunut olevan suurempi kuin valtameri. Tiedän, että vastarannalla olisi helpompi olla, mutta olen ollut neuvoton siinä, miten pääsisin surun yli.

surun kohtaaminen

Ihmisen mieli on ihmeellinen ja kriisin kohdatessa, se alkaa etsimään keinoja selviytyä. Kriisin vaiheet suojelevat mieltä, mutta on yksilöllistä, kuinka toimimme noiden vaiheiden keskellä. Tilanteestamme ja totutuista toimintatavoista riippuen turvaudumme hyvin erityyppisiin toimintamalleihin, joista osa on meille hyödyllisempiä kuin toiset. Joskus kriisissa saatamme toimia myös hyvinvointiamme murentaen ja sekin on täysin ymmärrettävää. Toivottomuuden keskellä voi olla vaikea löytää voimavaroja kovin rakentavaan toimintaan. Kriisi voi olla onneksi myös mahdollisuus oppia tuntemaan itseään ja sen myötä voi avautua mahdollisuus toimia toisin.

Oman suruni keskellä olen opetellut siihen, että minun tehtäväni on huolehtia ensisijaisesti omasta hyvinvoinnistani. Tähän opetteluun on kuulunut se, että olen tietoisesti avannut itseäni lohdutukselle, jota ympäriltäni saan. Avautuminen on myös sitä, että uskallan myöntää itselleni rikkinäisyyteni ja surun. Lohdun vastaanottaminen vaatii sen, että myönnän haavan olemassaolon ja uskallan antaa kivun tulla näkyviin. Aiemmin selviytymiskeinoni kriiseissä on ollut peittää omat syvimmät tunteeni ja tarpeeni muista huolehtimisen ja täyteen ahdetun kalenterin alle. Nyt olen tietoisesti antanut itselleni luvan huomata ensin omat tunteeni, vastata omiin tarpeisiini ja sitten, jos voimia on, jakaa olkapäätäni muillekin.

sunrise-1016356_640

Eteeni ilmestyneen surun valtameren keskelle on avautumiseni myötä ilmestynyt hengähdyssatamia, joissa voin kiitollisena levätä. Kiitos kuuluu ennen kaikkea perheelleni, jonka parissa olen saanut olla oma itseni suruni kanssa. Olen kiitollinen myös ystävistäni, jotka ovat olleet linjojen päässä viestien ja puheluiden saavutettavissa. Tuntikausien keskustelut ovat auttaneet jäsentämään tunteita, tapahtunutta ja luoneet näkyjä tulevaan. Kiitos ystäville myös ymmärryksestä siihen, että olen tarvinnut aikaa olla hiljaa. Kiitos myös auttajille ja hoitajille, joiden kanssa olen saanut käsitellä mielen ja kehon kipuja. Kiitos kysymyksestä, että voinko luottaa kenenkään kestävän suruani ja kiitos katseesta, että tässä olen täysin hyväksytty itsenäni. Kiitos parantavasta kosketuksesta ja kiitos valtavasta voimasta, jota olen hoitojen välityksellä saanut kokea. Kiitos itselleni, että olen mahdollistanut tämän kaiken. Kaikille muillekin surevilla haluan sanoa: pyydä lohtua, antaudu lohdutukselle, anna lohdun tulla luoksesi. Rakasta itseäsi. Toivon sinulle voimia surussasi.

Mitä haluan elämältäni?

Valmennuksissa puhutaan usein tavoitteista ja niiden saavuttamisesta. Tavoitepuheen keskellä voi herkästi tuntua siltä, että elämässä pitäisi tavoitella jotain suurta ja ihmeellistä. Mitä minä mukamas haluan elämältäni? Tiedänkö edes mitä haluan?

Omia tavoitteitaan saattaa vähätellä, jos on kuvitelma, että pitäisi vähintäänkin tavoitella mahtavaa uraa, suurta toimeentuloa ja isoa taloa järven rannalta. Elämässä tavoitteet voivat kuitenkin olla ihan mitä tahansa tärkeää, kuten parempaa yöunta tai enemmän aikaa perheen parissa. Omat tavoitteet saattavat tuntua myös hyvin epämääräisiltä ja on hankala tunnistaa, että mitkä asiat toisivat itselle lisää hyvinvointia. Valmennuksessa selkeytetään sitä, missä olet nyt ja mihin haluat elämässäsi suunnata. Tavoitteenahan voi olla myös se, että miten ylläpitää tämän hetken hyvää tilannetta.

cropped-dscn0131-e13987131413511.jpg

Olen itse ollut useita kertoja valmennettavana ja kerta toisensa jälkeen hämmästynyt sitä, miten tärkeää ja innostavaa on kirkastaa itselleen asioita, joita todella elämässään haluaa toteuttaa. Tavoitteiden toteutuminen on prosessi, joka koostuu useista pienistä arkisista teoista, valinnoista ja päätöksistä. Välillä olen huomannut, että reitti kohti tavoitettani on ihan toisenlainen kuin olin alunperin kuvitellut. Tavoitteen toteuttamista ei siis välttämättä kannata suunnitella liian tarkkaan, vaan on hyvä jättää tilaa luovuudelle ja elämälle. Lukkoon löydyt aikataulut ja hiostavat tehtävälistat voivat tyssätä innostuksen, mutta selkeä tavoite ja muutamat seuraavat innostavat askeleet vievät sinua todennäköisemmin eteenpäin.

Kaikkein parhaimmin tavoitteen toteutumiseen vaikuttaa toiminta. Kun haluat saada jotain aikaa, toimi! Kun kaipaat muutosta, toimi! Kun sinulla on tavoite, toimi! Olen pitkään haaveillut siitä, että saisin viettää enemmän aikaa luonnon keskellä. Pitkään olen jahkaillut ja harmitellutkin, miten paljon olen vain sisätiloissa töissä ja vapaa-ajalla. Sitten päätin alkaa toimimaan toisin. Olen vienyt itseni luonnon keskelle ja haastanut itseäni uusiin juttuihin. Tänä keväänä olen käynyt melontakurssin sekä retkeillyt telttaillen kansallispuistossa. Molemmat asiat ovat askelia suuremmissa tavoitteissani, mutta samalla ne myös toteuttavat haavettani luonnossa liikkumisesta. Törmäsin Instagramissa ideaan nukkua sata yötä ulkona ja päätin ottaa itselleni sopivamman tavoitteen nukkua vuoden aikana kymmenen yötä ulkona. Se on kymmenen yötä enemmän kuin viime vuonna! Mitä sinä haluaisit elämässäsi toteuttaa?

Huomio sinuun – 15 minuutin haaste

Mitä sinä haluat tehdä tänään oman hyvinvointisi eteen?

Huomasin tänä aamuna heräillessäni, että selkä vähän kipuilee ja kroppa ei haluaisi millään herätä, vaan mieluummin kaivautuisi syvemmälle peiton alle. Vapaapäivänä ei ollut mitään kiirettä ponkaista pystyyn, joten olisin voinut jäädä lojumaan sänkyyn pidemmäksikin aikaa. Nousin kuitenkin, sillä verhonraosta näin, että ulkona paistaa aurinko ja muutenkin, haluan saada tänään paljon aikaiseksi.

kehonhuolto

Noustuani keho ilmoitteli jumituksistaan ja selkä tuntui edelleen jäykältä. Ajatuksissa alkoi pyöriä tuttu mylly, jossa yhtenä vaihtoehtona on sohvalle rojahtaminen ja toisena se, että tekisinkin jotain fyysistä, joka voisi helpottaa oloa. Viimeisimmästä joogasta ja varsinaisesta venyttelystä on kulunut useampi kuukausi eikä lopputulos ollut kovin motivoiva. Kirjoitinkin kivuliaasta olotilastani tammikuussa.

Päätin, että teen edes jotain pientä, vaikka yhden pienen liikesarjan. Päätin tehdä yhden aurinkotervehdyksen. Olen tehnyt aurinkotervehdyksiä melko paljon, joten liikkeet tulivat ulkomuistista, mutta huomasin, että liikeradat kuitenkin hakivat paikkaansa. Horjuin, ähkyin, puhisin ja hengitin katkonaisesti. Tuntui, etten saa itseäni oikeisiin asentoihin jumittavista lihaksista johtuen.

Tein liikkeet kuitenkin lempeäsi, repimättä ja kuunnellen sitä, miltä kropassa tuntuu: lähinnä jäykältä.

Sarjan lopuksi nousin seisomaan ja puhalsin ulos. Ensimmäinen sarja pitkään aikaan tehtynä. Ylitin kynnyksen, jota en ole ylittänyt aikoihin. Päätin tehdä toisen sarjan ja jopa kolmannen. Kolmatta sarjaa ennen avasin terassin oven ja annoin raikkaan kevätilman virrata keuhkoihin samalla, kun tein liikkeitä. Huomasin, että hengitys on jo muuttunut helpommaksi ja auttoi liikkeiden tekemisessä.

Käytin päivästäni aikaa 15 minuuttia oman kehon huomioimiseen. Tuon ajan olisin helposti roikkunut sosiaalisessa mediassa, mutta nyt käytin sen itseeni. Tuo hetki ei vielä pelasta minua selkäjumituksiltani, mutta se on aina eteenpäin ja parantaa minun hyvinvointiani. Meidän jokaisen päivä koostuu pienistä hetkistä, joissa voimme tehdä valintoja oman hyvinvointimme suhteen, kuten seuraavaksi päätän mitä syön aamupalaksi. Pöydällä on tortillasipsejä, mutta voin valita myös jotain terveellisempää. Myöhemmin tulee mietintään, käynkö tänään ulkona ja siinäkin kohdassa jokainen hetki ulkoilmassa on enemmän kuin koko päivä sisällä.

Jos aloittamisen kynnys on suuri ja haluat todella saada jotain tehtyä, madalla kynnystä niin paljon, että saat itsesi toimimaan. Suuremmat tavoitteet tuntuvat meistä usein musertavilta, kun ymmärrämme, että niihin on vielä matkaa. Jokainen päivä tarjoaa sinulle kuitenkin mahdollisuuksia valintoihin kohti tuota tavoitettasi.

Jokainen pikkuruinenkin askel eteenpäin on askel eteenpäin. Ota askelia ilolla. Haastan sinut tekemään 15 minuutin ajan jotain, mikä tekee Sinulle hyvää.

Saat itse päättää sen, mitä tuo tekeminen on. Kuulen mielelläni, mitä olet tehnyt, joten kerro se kommenttina. Nyt, mene ja toimi! Minä aion mennä vielä tekemään muutaman aurinkotervehdyksen, koska keho todella tuntuu heräävän niiden avulla.